Vihdoin kymppi alle 50 minuutin

Viime viikolla juoksin 23 kilometriä. Tämä on onnettoman vähän. Olen kuluvana vuonna juossut keskimäärin 47 kilomteriä viikossa. Käytin hyväkseni löysäilyviikon ja juoksin lauantaina testikympin. Minulla on ollut edelleen 50 minuutin raja alittamatta, mutta nyt tuo onneksi tapahtui ja voin lopettaa asian murehtimisen. Murehtiminen on ehkä vähän liioiteltua, mutta kyllä tuo ajottain on herättänyt ärsytystä. Olen kyllä tiennyt, että tällä harjoittelulla olisi aika vaikeaa olla juoksematta kymppiä alle 50 minuutin. Mutta kun se ei tapahtunut silloin, kun sen ekan kerran kuvittelin tapahtuvan, niin epäilyksen siemen oli jonnekin alitajuntaan kylvetty. Että sellainen luovuttaja ja pessimisti täällä! 

Trumpetit kielletty

Viikko tosiaan alkoi levottomalla menolla, kun Azerbaidzanille voitollista rauhansopimusta juhlittiin varsin äänekkäin menoin. Ei paljoa auton äänimerkin käytön kieltävät liikennemerkit siinä rytäkässä painaneet. Heräsin tiistaina klo 4:45 hurraukseen ja tööttien kakofoniaan. Mietin, että onpa riehakasta ulkonaliikkumiskielloksi... Meno yltyi iltaa kohden. Skippasin lenkin, kun ihmisiä oli kadut täynnä ja tuntui vähän hölmöltä lähteä sinne sekaan juoksentelemaan. Ei harmittanut. Olin maanantaina aika ilmiömäisessä krapulassa ja tässä iässä niillä oloilla on tapana kantaa seuraavankin päivän puolelle. Eli ihan mielihyvin loikoilin sohvalla. Jonkun kotijumpan muistaakseni tein hirveän narinan saattelemana.

Vko 46 (Runalyze)

Keskiviikkona satoi ja oli harmaata. Ankeaa. Vitkuttelin lenkille lähtöä. Mietin myös, kuinka vähän juoksu-urallani on ollut sateisia lenkkejä. En kyllä tiedä, olisiko minusta ympärivuotiseksi lenkkeilijäksi Suomessa. Juoksfoorumin harjoituspäiväkirjoja lukiessa tuntuu, että puolet vuodesta on kylmää, sateista tai liukasta. Itsellä on päivän lyhyys alkanut vaikuttaa vireystilaan, joten Suomessa kokisin tämän varmasti vielä paljon vaikeampana. Kävin juoksemassa lyhyen pk-lenkin ja päätin juosta viikonloppuna testikympin pohjiksi testipuolikkaalle, jonka aion juosta nyt tulevana viikonloppuna. Märällä ja täten myös liukkaalla rantabulevardilla oli lapsia "luistelemassa" kengillään. Itselläkin oli vähän sellainen olo, että olisi juossut jäällä. Ei pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Torstaina bulevardi oli kuivunut ja lenkin päätteeksi tein 800 metrin vedon tunnustellakseni potentiaalista kympin vauhtia.

Testipäiväksi valikoitui lauantai, koska sunnuntaille oli luvattu sadetta ja en todellakaan tohdi tuolla alustalla juosta kovempia vauhteja, jos se on märkä. Aiemmissa kisoissa ja testijuoksuissa olen lähes aina sadatellut, kuinka olisi pitänyt syödä aamupala aiemmin. No nyt muistin tämän ja lähdin kotoa vasta yli kolme tuntia sen jälkeen, kun olin lopettanut syömisen. Mitään ruuansulatuksellisia ongelmia ei sitten ilmennytkään ja olipa mukavaa juosta kovaa niin, ettei syömiset velloneet vatsassa. Valikoin leveimmän ja esteettömimmän kohdan bulevardilta ja laskeskelin, että kymppi tulee täyteen, jos juoksen sen kahdesti eestaas. Aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta, mutta alkuverkkoja tehdessä meinasi silti shortseissa ja t-paidassa tulla kylmä. Lähdin matkaan ja puolen kilsan jälkeen katsoin kellosta, että vauhti on 4:46. Löin jarrut päälle. Tuntui helpolta, mutta matkaa oli kuitenkin vielä aikalailla jäljellä. Ensimmäinen kilometri 4:57 ja päätin, että pysyn siinä tahdissa. Pari kertaa piti vauhtia kiristää, kun keskivauhti alkoi hiipua, mutta nuo kiristykset kävivät aika helposti. Kilometriajat vaihtelivat 4:54-5:00. Viimeinen kilsa vielä pienellä sprintillä aikaan 4:40. Olen tyytyäinen aikaan 49:12, vaikken ollutkaan maalissa ihan loppu. Omatoimitesteissä vaatii kovaa päätä, jotta saisi kaikki puristettua irti. Mutta olen iloinen, että 50 minuuttia alittui noinkin reilusti. Kotiin kävellessä tuli taas kylmä, mutta vaatevalinta oli onnistunut, koska kympin aikana en kertaakaan miettinyt, että onpa kylmä/kuuma.

Nyt taas vähäkilometrinen viikko ja sunnuntaina testipuolikas. 

Viikon paras: Testikymppi

Viikon huonoin: Pimeys ja vireys