sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Tuulispäänä

Lenkillä

Vuosi lähenee ilahduttavaa vauhtia loppuaan. Palkinnoksi uurastuksesta söin eilen ja tänään suklaat, jotka ostin jouluksi. Onneksi huomenna ei ole lenkkipäivä, niin voin käyttää päivän ulkonaliikkumiskiintiöni uuden joulusuklaasatsin hankintaan. Tällä viikolla olen sprinttaillut lenkkien yhteydessä. Mukavaa puuhaa. Pitäisiköhän vaihtaa kestävyysjuoksuharrastus pikamatkoiksi. Olen joskus miettinyt, miksi aikuisissa ei ole juuri ollenkaan pikajuoksuharrastajia, mutta pitkiä matkoja kihnuttaa yksi sun toinenkin. Joskus voisi huvikseen kellottaa satasen, ja järkyttyä. Johonkin mielen sopukoihin on syöpynyt, että seiskalla tuohon meni aikaa 15 sekuntia. Kuudennella poikien liikunnanopettaja kellotti luotettavasti käsiajanotolla minulle 60 metrillä ajaksi 8,9X. Matkan ope mittasi hiekkakentän nurkasta nurkkaan karkeasti askelmitalla. Nykyään ei tietenkään ole edes juossut, jos siitä ei löydy jonkinlaista kellon tai edes kännykkäsovelluksen mittaamaa dataa. Ja mitä useampi sovellus ja nettisivu käytössä analysointiin, sitä varmemmin on tullut tehtyä. Voisinkin ensi viikolla kirjoittaa siitä, mitä palveluja tuleekaan käytettyä tilastojen ja käyrien ihailuun.

Vko 51 (Runalyze)
Vko 51 (Runalyze)

Tiistaina pk-lenkki, josta en muista enää juuri mitään. Lyhyt pituus ja tasainen, hidas vauhti. Ei kummakaan, ettei syntynyt muistijälkeä. Viime viikon kaltaista keveyttä ei ollut ja sitä taisin harmitella ja vähän nihkeästi suhtautua jo valmiiksi seuraavan päivän vetoharjoitukseen. Joka tietenkin meni sitten hyvin. Tämä on aika tuttu kaava. Pessimisti ei pety. Eli parempi laittaa ennakko-odotukset vaatimattomiksi. 

Keskiviikkona juoksinkin sitten lähes tuulen lailla (no ei ehkä ihan) 2x1,2km ja 2x800m. Vauhdeilla 4:52/km, 4:48, 4:38 ja 4:34. Palautukset puolet edeltävän vedon pituudesta. Ensimmäinen veto on kyllä lähes aina tukkoinen. En tiedä, auttaisiko pidempi lämmittely. Mutta koska ei huvita lämmitellä yhtään pidempään eikä erikoisemmin kuin nykyinen 10 minuuttia hölkkäilyä, niin olkoon sitten tukkoinen. Eipä tuohonkaan maailma kaadu. Torstaina taas lyhyttä pk-lenkkiä. 

Postauksen alussa mainittuja sprinttejä tein perjantaina ja tänään. Perjantaina satasen pyrähdyksillä meni jopa alle nelosen kilometrivauhteja, mutta tänään pitkän lenkin päätteeksi ei samanlaisella innolla kiihtynyt. Hyvä viikko ja hyvä mieli. Ensi viikolla testivitosta, jos maa on kuiva. Tuolla rantabulevardilla on liukasta ja todella märkää aina sateen jälkeen ja ainoat vähänkin vettä hylkivät ja pitoa omaavat kenkäni ovat polkujuoksukengät, joilla en aio testivitosta edes yrittää.

Loppukaneettina mainittakoon, että totta tosiaan toivon, ettei tukastani harota tuollaisia kuvassa näkyviä haituvia sillloin, kun liikun ihmisten ilmoilla ei-juoksumielessä.

Viikon paras: Tuulispääolo
Viikon huonoin: Märkää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti