Viikko 1: vauhdista huumaantunut

Vko 1 (Runalyze)

Vuoden ykkösviikon juoksut alkoivat tiistaina nihkeällä menolla. Tuntui tahmealta ja pystyi kuvitella, miltä tuntuu, kun on mummona hangessa. Vähemmän kevyeksi osoittautuvan pk-lenkin aikana ehtii aina mielessään voivotella, kuinka vaikeaa minkäänlainen vauhdikkaampi askellus tulee lähipäivinä olemaan, kun näin hitaallakin vaihteella olo on tällainen. Väsyneet, tönköt jalat ja takaisin sisälle halajava mieli eivät kamalan hyvää lupaa.

Ja 24 tuntia myöhemmin olo onkin aivan toisenlainen. Vetojen vauhdit karkaavat liian koviksi, mutta mitä väliä. Ei tässä kilpaurheilijoita olla eikä sellaiseksi muututa, joten harjoituksen ei aina tarvi täyttää tarkoitustaan viimeisen päälle. Keskiviikkona 1,6 km:n veto vauhdilla 4:44/km, 1,2 km 4:34/km ja neljä 400 metrin rypistystä alkaen 4:15/km, viimeinen 4:04/km. Viimeistä sai kyllä jo ihan tosissaan puskea, mutta sain hyvän tsempin päälle, kun saavutin nopealta vaikuttanutta juoksijaa askel askeleelta. Hän oli ehkä kevyellä pk-lenkillä hissuttelemassa, mutta taputin kuitenkin itselleni, kun sain pinnisteltyä ohi.

Torstai saattoi olla toivoa täynnä, mutta vatsa oli kyllä eri mieltä. Kyllähän minä taas kerran ajoissa vessaan ehdin, mutta olipa inhottavaa. Join kaakaota juuri ennen lenkille lähtöä ja sehän kostautui heti. Tiedän, että minun ei pitäisi syödä tai juoda mitään muuta kuin vettä, jos ohjelmassa on juoksemista heti perään. Mutta kun ei malta. Jos nyt tämän kerran ei tulisi mitään ongelmia. Vaikka oikeasti tuleekin ihan varmasti.

Perjantaina lyhyt lenkki ja seassa 200 metrin nopeampia intervalleja. 4:15-4:30/km. Ei ollut mikään unelmakevyt fiilis, mutta tulipahan tehtyä alle puolen tunnin juoksutreeni. Vitosen testijuoksuja lukuunottamatta en ole ajallisesti noin lyhyttä lenkkiä tehnyt varmaan muutamaan vuoteen.

Pitkä lenkki sunnuntaina oli pisin lenkki sitten marraskuun lopussa juoksemani omatoimipuolikkaan. Oli sumuista ja tuulista. Liikkeellä oli yllättävän monta juoksijaa, joista hämmästyksekseni muutama shortseissa. Kolme kanssajuoksijaa jopa tervehti. Yksi kättä heilauttamalla, yksi venäjäksi ja yksi englanniksi. Heippasin takaisin azerbaidzaniksi, koska ihmisellä on oltava periaatteita. Söin geelin, koska sellainen tuli mukaan otettua. En mielestäni sitä kuitenkaan varsinaisesti tarvinnut. Pk-vauhdilla 2,5 tuntia on minulle ehkä sellainen raja, että kaipaan energiaa juoksun aikana. Loppupäivän näpräsin kännykkää sohvalla ja mietin, että pitäisi putkirullata ja venytellä. Hyvin suunnittelin, eli puoliksi tein.

Viikon paras: Pitkän lenkin vaivattomuus

Viikon huonoin: Oheisharjoittelun ja kehonhuollon vähyys