Kuumuutta, latauspiuhahuolia ja matkustamista

Hvar

Matkalla lentokentälle mietin kuumeisesti, mitä olen unohtanut. Piilolinssit nousivat todennäköisimmäksi ehdokkaaksi. No, noitahan voi ostaa ihan missä vaan. Eikä ole ensimmäinen reissu, kun piilarit ovat jääneet matkasta. Tunne siitä, että kyseessä on jotain muuta, ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Aloin käydä pakkauslistaa läpi päässäni ja juoksukamojen kohdalla tajusin, että olen unohtanut Garminin latauskaapelin. Eikä siinä mitään, mutta harmituksen määrä oli uskomattoman suuri. Käytin lennon Bakusta Kiovaan asiasta ärsyyntymiseen, ja leppoisaan 10 tuntiin venyneen välilaskun Kiovassa käytin ärsyyntymiskierrosten lisäämiseen. Aivan kuin en voisi juosta ilma kelloa. Kun olin hyväksynyt unohduksen, aloin pohtia, voisinko ostaa uuden kellon. Minulla on siis Garmin Forerunner 220, jossa on aivan erilainen latauskaapeli kuin uusimmissa kelloissa. Kellon iällä yritinkin perustella itselleni sitä, että ehkä olisi aika ostaa uusi joka tapauksessa. Mutta en juurikaan harrasta uuden ostamista muuten vaan, jos vanha toimii edelleen. Pikkuhlijaa olen tottunut ajatukseen, että juoksen elokuun loppuun asti jotain sovellusta käyttäen. Tietenkin tässä harmittaa se, että pitää kantaa kännykkää mukana lenkeillä, mutta sehän on ihan sopiva rangaistus.

Kulttuuria

Olen juossut koko mittavan urani jotenkin lenkkejä ylös kirjaten. Ensin juoksin Sports Trackerilla. Se taisi olla ensimmäinen, tai ainakin yksi ihan ekoista, sovelluksista, joka käytti GPS:ää liikuntasuoritusten mittaamiseen. Sitten ostin jonkun Polarin karvalakkimallin, joka mittasi ainoastaan sykettä. Tämä katosi matkatavaroista lentäessäni Manchesterista Abu Dhabin kautta Kuwaitiin. Tuolloin oikeasti vielä luulin, että ruumaan voi huoletta pakata ihan mitä vaan... Ostin Kuwaitissa uuden Polarin. Nälkä kasvoi hyvin pian juostessa ja halusin kellon, joka sykkeen lisäksi mittaa myös matkaa. Nykyisen Garminin hankin kesällä 2016 ja vielä ei ole ollut minkäänlaisia toimintaongelmia.

Vko 25 (Runalyze)

Toissa viikolla Bakussa alkoi olla jo hirveän kuuma. +38 asteessa päivisin ja yölläkin jäätiin yli 20 asteeseen. Juoksin aamulla seitsemältä tai illalla kahdeksalta. Puhkuin punaisena lötkönä eteenpäin. Raahustin ilman energiaa. Oli tuskaisaa. Sunnuntain 20 kilsan pitkä lenkki jäi väliin, koska ajatuskin oli niin uuvuttava. Muutimme sunnuntaina asunnosta toiseen ja sen jälkeen oli nestehukka ja päänsärky sen mukaista, mitä voi kuvitella olevan, jos muuttaa lähes 40 asteen helteessä hissittömän talon neljännestä kerroksesta toisen hissittömän talon viidenteen kerrokseen. 

Vko 26 (Runalyze)

Muuttohässäkkä ja matkalle lähtö sotkivat viime viikon ihan totaalisesti. Tiistaina en löytänyt muuton jäljiltä sykesensoria. Taisi olla ensimmäinen kerta ikinä, kun juoksin ilman sykedataa! Keskiviikkona seikkailin koronatestin perässä ympäri helteistä kaupunkia. Inhoan sitä, kuinka uupuneen ja nuutuneen olon todella lämmin ilma saa aikaan. Torstai meni Kroatiaan matkustaessa pitkän kaavan mukaan, perjantai syödessä ja nukkuessa. Juoksuviikko kutistui kahteen suorituskertaan. Jalat eivät tuntuneet mitenkään freeseiltä, koska kävelin koko viikon ajan harvinaisen paljon.

Nyt olisikin aika aloittaa maratonharjoittelu. Saa nähdä miten onnistuu sen ja matkustamisen sovittaminen yhteen. Lähinnä mietityttää jo mainittu kävely, koska sitä tulee tehtyä aina lomaillessa paljon.